Tuija Rosenqvistin valmennuksessa 1/2

Maanantaina lähdettiin heti aamusta kohti Ratsuniittyä, jonne lähdettiin Runon, Runon omistajan Kaisan, ja Kaisan ratsun Pepen kanssa valmentautumaan. Perillä oltiin hyvissä ajoin, joten ehdittiin hyvin asettautua paikanpäälle. Maanantaina meillä oli Kaisan kanssa molemmilla yksityistunnit, ja päätettiin sitten että me Runolin kanssa mennään ensin hyppäämään, joten laittelin Runon aika äkkiä kuntoon.

Tuijan rakennellessa esteitä kentälle verryttelin itsekseni siirtymisten ja erinäisten kiemuroiden muodossa. Runo oli alkuun todella hidas niin edestä, kuin takaakin, joten Tuija käski meidät pienelle pääty-ympyrälle, jolla pyrittiin saamaan tammaan vähän enemmän reaktiivisuutta. Pikku hiljaa molemmat alko heräileen, joten välikäyntien jälkeen siirryttiin puomi-, ja kavalettitehtävien pariin.

Aloitettiin suhteutetulla linjalla (1,2). Alkuun puomit olivat maantasalla, josta ne nousivat lopulta ristikoiksi. Tarkoituksena tulla viidellä askeleella ja kaartaa kakkoselta vuorotellen oikealle tai vasemmalle. Näinkin yksinkertainen tehtävä oli meille vaikea ihan vaan sen takia, että ei meinattu millään mahtua viidellä tohon väliin, ja Runo olis kokoajan tullut mieluummin oikealla laukalla alas. Jossakin vaiheessa lisättiin tehtävään myös esteet kolme ja neljä. Yhden ainoan kerran saatiin toi linja tultua hyvin, joten se sai jäädä.

Tän jälkeen tultiin vähän rataa (3-8). Ensimmäisellä kokonaisella radalla onnistuttiin sähläämään kaikki mahdollinen, joten tultiin heti perään uudestaan. Tällä kertaa ensimmäiset kaksi estettä (3 ja 4) ok, jonka jälkeen Runo pääs pitkäks enkä saanutkaan sitä enää kiinni, ja tamma sitten päätti ettei käännykkään kolmoselle (=5)... Tää oli täysin mun moka, ja kaiken lisäksi jäin vielä tämänkin jälkeen takanojaan kiskomaan, kun en kerran saanut Runoa reagoimaan. Tässä vaiheessa Tuija tokas jotain tämän tapaista: "Kiskomallako sä kiität sitä hyvistä hypyistä?". Myönsin virheeni, ja aloitin jälleen alusta. Tällä kertaa kaikki osuikin täysin nappiin, ja saatiin oikeasti hyvä rata alle, jes! Tähän saatiin kaikki olla tyytyväisiä, joten lopeteltiin siihen.

Ps. Pahoittelen huonoa kännykkälaatua!

Ollaan huomenna lähdössä Helsinkiin lomailemaan, joten postauksen toinen osa luultavasti tulossa parin päivän kuluttua kuvien kera. Sen verran vielä, että oliskos teillä mitään suosituksia heppatarvikkeiden suhteen tuolla pääkaupunkiseudulla? Niin, ja haluatteko huomiselta Myday:n kuvien muodossa? :)

KoRa:n seuraeste

Koska iltakisat kyseessä, herätys vasta kahdelta, hehe. Kolmen maissa tallille ja puol viideltä lähtö Suojakalliolle. Runo meni suoraan koppiin, joten oltiin vähän etuajassa kisapaikalla, sillä olin varannut kopitukseen vähän ylimääräistä aikaa. Sillä välin kun itse kävin ilmoittautumassa ja tutustumassa rataan, äiti syötteli Runoa kentän laidalla.

Rata oli kivan yksinkertainen, ehkä jopa hiukan helppo, mutta sehän ei haitannut. Kertasin radan pari kertaa, jonka jälkeen menin varustamaan Runoa. Äiti katos tässä välissä johonkin, ja mulla tuli lopulta vähän kiire, tai niin mä ainakin luulin ja sen seurauksena hermostuin... No, Runo oli onneksi oikein nätisti, ja heti kun pääsin selkään hermostuneisuus oli tiessään.

1.

4.

5.

Verkassa Runo oli ihan fine, hypyt oli hyviä, parit paikat tosin hukassa, mutta joka tapauksessa radalle hyvillä mielin. Ensimmäinen ja toinen kaarevalla linjalla ok, kolmonen ja nelonen lähelle, mutta Runo pelasti. Vitonen jees, kutonen ja seiska taas pohjasta, mutta taas oli heppa skarppina, kasi hyvin. Olin tyytyväinen.

Menin loppuverkkailemaan Runoa, mietin tosin vaikka kuinka pitkään 80cm -luokkaan jälki-ilmottautumista, mutta päädyin kuitenkin tyytymään pelkkään 70cm. Hetken päästä meidät kuulutettiinkin palkintojen jakoon, sillä arv. A.1.0. Kahdet estekisat takana ja molemmista sijoitukset, hienoin tamma!

Kunniakierros.

Hirnauskis ja tervetuloa!

Ajattelin aloittaa taas pitkästä aikaa bloggaamisen, kun kerran niin kovasti teki mieli. Aiemmin blogeja on ollut vähän turhankin monta, mutta musta olis tuntunut jotenkin tosi tyhmältä jatkaa bloggaamista Runon vanhassa blogissa, varsinkin kun olen sitä niin epäaktiivisesti päivitellyt. Kaiken lisäksi suurin osa vanhan blogin lukijoista tuskin on edes tietoinen blogin olemassa olosta, sillä vaihdoin jossain vaiheessa blogin osoitettakin. Joka tapauksessa sen kummemmin en itseäni viitsi ruveta esittelemään, sillä esittelysivut ovat sitä varten. Samoin postaus ratsastuhistoriasta on tulossa erikseen myöhemmin. :)

Ylläolevat © Maria Alkila.

Ollaan Runon kanssa aloitettu nyt oikeen kunnon kisaaminen ja valmentautuminen, ja yllä olevat kuvat ovatkin viimeviikkoisista estekisoista, jotka olivatkin Runolle ensimmäiset laatuaan. Pienemmästä luokasta toinen sija, 0/0 tuloksella, isomman ekasta vaiheesta 4vp, mutta ei paha ekoiksi estekisoiksi, ei ollenkaan!

Ensi keskiviikkona vuorossa jälleen seuraestekarkelot, joissa hypätään 60-70cm. 29. päivä lähdetään vuorostaan Rosenqvistin Tuijalle Lempäälään valmentautumaan, ja siitä onkin sitten enää kuukausi Suomenhevosten Kuninkaallisiin, jonne Runo lähtee laatuarvosteluun.