Toisin kuin maanantainen tunti tiistain tunti oli vasta iltapäivästä, ja se oli yhteinen. Aloteltiin taas itsenäisillä verryttelyillä. Runo oli ihan kivan tuntuinen, mutta lähinnä yritin kiinnittää huomiota mun omaan istuntaani, aivan kuten Tuija kehotti. Silti huomaamattani käänsin kokoajan yläkroppaani käännöksen mukaisesti sisäänpäin, joten Tuija sai huomauttaa siitä jatkuvasti.
Jatkettiin ravissa pienellä ympyrällä, vuorotellen joko ylittäen puomit kaarevalla uralla, tai kiertämällä niiden takaa. Tässäkin keskityttiin juurikin siihen mun yläkroppaan ja kääntäviin apuihin. Runo hoiti homman oikein mallikkaasti, kunhan muistin kunnolliset ulkoavut, jolloin ei päästy valumaan puomeiltakaan pois. Tuija kehui Runon tarkkaavaisuutta jalkojen kanssa - tamma tosiaan korjasi jalkansa aina oikeaan paikkaan!
Otettiin vähän laukkaa itsenäisesti, jonka jälkeen siirryttiin takaisin samalle ympyrälle. Tällä kertaa joka toinen kerta korotettujen ravipuomien yli, joka toinen laukkapuomien. Tämäkin sujui oikein hyvin, edelleenkin kunhan ulkoavut oli kohdallaan! Kun sain Runon tässä hyväksi, ravailtiin loppuravit ja lopeteltiin.
 |
| Kuvia on aika niukasti, mutta toivottavasti näillä selvitään! |
Jäätiin valmennuksen jälkeen vielä hetkeksi juttelemaan Tuijan kanssa, joka lausahti seuraavanlaisesti Runosta "Uskon, että tästä hevosesta on kansalliselle tasolle asti missä vaan lajissa, ja tämä tulee luultavasti isona hyppäämään isoja, kunhan ollaan malttavaisia!". Vitsit miten hyvä fiilis tuli! On mulla upee heppa alla. :)
Kotiläksyksi saatiin puomi- + kavalettitreeniä, paljon treeniä istunnan kanssa, ja mulle myös mahdollisesti joku toinen harrastus, jossa ei istuta, ihan vaan siis tukemaan ratsastusta (ennen kuin joku kysyy, mulla on tietynlainen ryhtivirhe, joka vähän rajottaa mun harrastamisia...), ja näiden lisäksi hankitaan myös luultavasti Tuijan miehen Akin suosittelema tukiliivi, jotta saataisiin tota mun ryhtiä korjattua.
